Mitä odottaisi tänä vuonna joululta?

Meidän suomalaisten ehkä vuoden suurin juhla on pian ovella. No, ehkä tänä vuonna hyvä juhlakilpailija on Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhla aivan ansaitusti, mutta noin keskimäärin lähes jokainen suomalainen valmistautuu kaikista juhlista ahkerimmin uskoakseni juuri jouluun.

Joulun vieton perinne menee vuosisatojen taakse. Sen tarkkaa syntyhistoriaa ei varmuudella edes tiedetä ja joulu onkin saanut väritteitä eri maista ja tavoista. Kristillistä joulua alettiin viettää ilmeisimmin Roomassa keisari Konstantinuksen toimesta 300-luvulla. Näin me tunnemmekin sen Jeesuksen syntymäjuhlana.

Jouluun meillä Suomessa kuuluvat jouluvalot, väreinä punainen ja vihreä eri tavoin käytettynä tekstiileissä ja koristeissa, joulupiparit ja tortut sekä tietenkin lahjat, joita on ilo antaa ja saada. Joulussa on ihan tunnelmansa. Valmisteluissa on helposti kiirettä ja stressiä, odotusta ja onnistumisen painetta. Mutta kun laskeudutaan jouluaattoon ja -päivään, tunnelma on rauhaisa, valoisa ja levollinen. Näin ainakin omissa muistoissani, kun mietin menneitä jouluja.

Mitäpä odottaisi tämän vuoden joululta? Mikä olisi se tärkein juttu?

Kyllä me tarvitsemme arjen ja juhlan vuorottelua. Itse odotan joululta siis juhlaa. Odotan myös sitä että saan antaa läheisilleni muutaman lahjan joista toivon heidän ilahtuvan. Odotan lepoa ja hyvää jouluruokaa ja tietenkin joulusuklaata. Mutta kaikkein eniten odotan että saamme kokoontua yhdessä, nauttia kaikkein rakkaimpien ihmisten seurasta kiireettömästi, kuunnella kun joku lapsista lukee jouluevankeliumin, laulaa ehkä yhdessä joululaulun ja viivähtää tässä leppoisassa joulutunnelmassa hetken.

Iloa ja mukavaa odotusta tähän joulun valmisteluaikaan!

Maria Viita-aho-Tohni